Olen isän luona pikkukylässä missä asuimme koko perhe 10 vuotta ennenkuin vanhemmat erosivat. Olin niin kiitollinen päästessäni äidin mukana pois. Täällä koin koko sen koulukiusaamishelvetin mikä teki minusta vielä paljon sairaamman kuin millaiseksi olisin muutoin persoonallisuushäiriöisenä kasvanut.

Kyseessä on tällä kertaa tehosienestysreissu, joten kylälle ei tarvitse mennä. Siitä syystä poikaystäväkin jäi kotiin, ja yöllä oli yksinäistä nukkua. Heräsin kolmen ja neljän välillä hirvitävään tuskatilaan, ja oli pakko ottaa pari tennaria että olo rauhoittui ja sain nukuttua. Mistä lie vieroitusoire, kun lääkkeet on otettu vähän miten sattuu ainakin viikon ja muita käytetty luvatta.

Olen tosiaan ollut viikon tätä ennen pehmeässä puoliunitilassa, kuin pumpuliin kiedottuna, ei aivan tässä maailmassa, pelkkää tramadolia kuluttava unissakävelijä. Ja kun perjantaiaamuna kotiudun, aion palata siihen tilaan ja häivyttää kaiken mikä vainoaa minua nyt kun olen pakosta selvin päin jopa ilman alkoholia. Tiedossa on vielä vajaa viikko pumpulissa ennenkuin pillerit loppuvat. Sitten vaihdan taas alkoholiin ja yritän selvitä vieroitusoireista.

Juon loputtomiin kahvia, täällä kun on ihmekahvikone joka jauhaa pavut valmiiksi erikseen jokaista kuppia varten. Normaalisti en kahviin juuri koske, se sekoittaa päätäni liikaa ja laittaa tärisemään. Jostakin syystä paljon käyttämäni kofeiinitabletit eivät tee samaa efektiä.

Olisi kirjoitettavaa kuten olisi puhuttavaa terapiassa, mutta en kirjoita niitä asioita yhtään sen enempää kuin puhun niitä terapeutille. Jos sitä ei enää koskaan mainitse ja sen kieltää ja sitä lakkaa ajattelemasta, niin se lakkaa olemasta, eikö niin?